Hyvät Karhoismajan vesireitin ystävät,

Karvianjoen vesistössä on käynnistynyt vuoden 2006 lopussa työ, jonka tavoitteena on ensivaiheessa tunnistaa, arvioida ja priorisoida keinoja koko vesistön tilan ja käyttökelpoisuuden parantamiseksi. Suomen ympäristökeskus osallistuu tähän työhön konsulttina ja osaltaan pyrkii vaikuttamaan siihen, että tämä työ tapahtuisi hyvässä yhteistyössä eri osapuolten kanssa. Lisäksi tavoitteenamme on kehittää karttapohjainen työkalu, johon voidaan koota tietoa esimerkiksi vesistön veden laadusta, vedenkorkeuksista sekä  käynnissä ja suunnitteilla olevista hankkeista.

Tähän työhön liittyen olen käynyt tutustumassa Karhoisenmajan vesistön kunnostushankkeen kotisivuihin. Olin todella ilahtunut, kun huomasin, kuinka paljon tietoa järvistä on koottu jo verkkoon. Se on sieltä helposti kaikkien myös meidän asiantuntijoiden saatavilla ja arvioitavana. Keskustelupalstan avaaminen on myös hieno avaus ja toivottavasti se kirvoittaa kiinnostavaa keskustelua aiheesta.

Rambollin kuormitusselvitys vaikutti huolellisesti tehdyltä ja laadukkaalta. Haluaisin korostaa kuitenkin muutamaa asiaa, jotka jo tehdyissä selvityksissä jäävät liian vähälle huomiolle. Olisi erittäin hyvä, jos vesistöstä laadittaisiin arvio siitä, mikä on nykyisin vesistöön tulevan kuormituksen suhde ns. kriittiseen kuormitukseen eli kuormitukseen, minkä vesistö kykenee vastaanottamaan ilman merkittävää rehevöitymistä. Suuruusluokka-arvio tästä auttaisi hahmottamaan nykytilannetta ja sitä, kuinka suuria ponnistuksia ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi pitäisi vielä tehdä. Toiseksi jäin kaipaamaan arviota siitä, kuinka paljon esitetyillä toimenpiteillä (kosteikot, pohjapadot jne.) voidaan alentaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Raportissa mainitaan, että kosteikot eivät suunnitellussa laajuudessaan ole mitoitukseltaan riittäviä tehokkaaseen ravinteiden vähentämiseen. Koska toimenpiteiden kustannukset ovat suhteellisen suuret, niin olisi hyvä, että suuruusluokkatasolla arvioitaisiin myös toimenpiteiden vaikutusta  ravinnekuormitukseen.

Edellä esitetyt ajatukset ovat täysin omiani eivätkä edusta Suomen ympäristökeskuksen kantaa.

Innostunein kunnostusterveisin,

5.4.2007
Mika Marttunen
Tutkimusinsinööri
Suomen ympäristökeskus, vesivarayksikkö